Jaa että mikäkö? No ensinnäkin vuorotteluvapaa, toisekseen blogin pitäminen, kolmanneksi hillitön pakkaaminen.. ja kohta on edessä Suuri Matkalle Lähtö.

Jaa että minnekkäkö? No Amerikkaan, Amerikkaan - sinnehän sitä on näiltäkin selkosilta lähdetty ennenkin. Huomenna Helsinkiin, keskiviikkona lentokoneeseen, sitten sitä ollaankin jo New Yorkissa, siellä ihmetellään viikko - ja sen jälkeen alkaa varsinainen Matka.

Tarkoitus on ostaa New Yorkista pyörä - siis polkupyörä - ja sitkuttaa sillä maan halki, itärannikolta länsirannikolle. Semmonen reilu 6000 kilometriä, että senhän nyt sutasoo joutuin... eli noin 3-4 kuukaudessa. Toivottavasti.

Go west, young(ish) woman, sanoivat jo muinaiset savolaisetkin.

T'ällä iällä - ja näillä kiloilla, kunnolla ja polvilla - pitää aina olla myös varasuunnitelma. Ja se on se, että jos pyöräily tympii/keljuttaa/väsyttää tai jos sataa ihan koko ajan tai polvet rutisevat liikaa, minä turhia tunteilematta ja harmistusta tuntematta (näin olen itselleni luvannut) heitän pyörän jorpakkoon ja siirryn bussimatkailuun.

Amerikassa kun on kuulemma linja-autojakin. Näin ovat isot tytöt kertoneet.

Mutta pysytään nyt vielä suunnitelmassa A - kun ei olla vielä edes matkaan päästy. Reitti tulee kulkemaan New Yorkista ensin Wheelingiin Länsi-Virginiaan (olen lukenut liikaa Zane Greyn kirjoja...), sieltä lähden valumaan etelämmäs Ohion, Kentuckyn, Kansasin kautta Coloradoon. Sitten nousen taas vähän pohjoisemmaksi, eli pyöräilen Yellowstonen kulmilta Oregoniin, määränpäänä Astorian pikkukaupunki Tyynenmeren rannalla.

Josta teen vielä pienen koukkauksen kylään nimeltä Nasel. Siellä meinaan ovat esi-isät kulkeneet... toisin sanoen isoisän veli Juho, jolta tuli aikoinaan ko. paikasta korttikin: "Terveisin veljesi John" luki kortissa, eli äkkiä siellä suomalaiset amerikkalaistuivat.

Reissu on ollut mielen päällä jo pidemmän aikaa, joten luulisi että valmistautuminen olisi sujunut hyvässä järjestyksessä ja aikataulussa. Just joo. Kunto on... no joo. Mukaan otettavat tavarat... no jaa. Roinaa tulee aina otettua liikaa, paitsi niitä tavaroita, joita PITÄISI ottaa mukaan. Pyöränkorjaustaidot... no hah! No, renkaan osaan vaihtaa.

Kaiken lisäksi töissä oli viime päivät kaamea härdelli (tietenkin!), toinen härdelli asunnolla pakkauksineen sun muineen, ja kuorrutukseksi kakun päälle: sain vielä jonkun merkillisen kuumeilu-mahatauti-oireyhtymän viime hetkillä. Rupesi jo hirvittämään, että tähänkö se matkanteko hyytyikin, ennen kuin alkoikaan... mutta nyt ollaan jo voiton puolella.

Eikä ihan vähäinen ole ollut se paperibyrokratian määräkään, mikä on edeltänyt sekä vuorotteluvapaata että lähtöä. Ne vuorotteluvapaapaperit, viisuminhankkimislomakkeet, pyöräilykarttojen tilaukset ja tullaukset... lentoliput, hostellin varaamiset.. ja siihen päälle yleinen varusteiden hankinta sekä normaali hermoilu siitä, tuleeko koko hommasta ylipäätänsä yhtikäs mitään.

Asunnolla yksi naapuri huolehtii rosvoista ja asunnon yleisestä hyvinvoinnista, toinen kukista ja kolmas nurmikon leikkaamisesta. Kannattaa pitää hyvät välit  naapureihin...

Nyt ollaan jo ensimmäisessä huokaisuvaiheessa. Kaikki on tehty mitä on ennätetty ja voitu.  Jäljellä on enää viimeinen pakkausvaihe, missä mietitään vielä 600. kerran, tarvitsenko varmasti tuota kolmatta t-paitaa.

Muista tavaroista viis, mutta yksi on ehdoton: matkaan lähtee aina Seura-lehden aikoinaan julkaisema minimikokoinen painos Tuntemattomasta sotilaasta.

Sitä on teltassa lysti lukea, kun kojootit ulvovat takavasemmalla.