Colorado: hulppeita vuoria, laiskasti kiemurtelevia teita, valilla tolkuttomia ylamakia. Kuusi- ja mantymetsia. Ja huomattavasti viileampaa ilmaa kuin Kansasin lakeuksilla...

Pari paivaa sitten yovyin kylassa nimelta Guffey. Ei ollut ihan tavallisemmasta paasta se taajama.

- Retkeilymajaako etsit? Se olen mina! ilmoitti valkopartainen herrasmies autotallinsa ovensuusta, kun poljin pyorallani ohitse, ja nimenomaan yopymispaikkaa etsien.

Kyseinen herra oli kylan Suuri Persoona, Bill, Hanellla oli mystinen autotalli taynna mita merkillisinta roinaa - mies voisi jarjestaa suuret rompepaivat ihan omista romppeista. Osan tavaroista han oli kerannyt museoon, joka ei todellakaan ollut mikaan tavallinen kotiseutumuseo. Erityisen kiinnostunut mies tuntui olevan muovisista luurangoista...

 

usa-gurrey-garage-normal.jpg

Taalla voisi pitaa jo kunnon rompepaivat...

usa-guffey-bill-normal.jpg

Bill oli mukava ja vieraanvarainen mies.

USA-guffey-normal.jpg

Taideteos nimeltä Viimeinen ajo.

Joka tapauksessa, mies kutsui ensin autotalliinsa oluelle ja tequilatujaukselle, pisti puita uuniin ja siina rupateltiin tovi. Selvisi, etta autotallissa majailee myos kylan pormestari nimeltaan Monster (=Hirvio). Joka on siis pikimusta kissa. Kylassa on valittu pormestariksi joko kissa tai koira vuodesta 1988 lahtien.

Pormestaria ei juuri nakynyt, se taisi olla huolehtimassa virkavelvollisuuksistaan.

- Eika silla ole enaa tanne sisalle asiaa. Kissalle oli hieno hiekkalaatikko tuossa nurkassa, mutta se vain kakki aina siihen viereen. Aloin saada tarpeekseni, Bill totesi.

Taitaa olla niin, etta kaikilla poliitikoilla on omat perverssit heikkoutensa.

Majapaikkana minulla oli janna "hobitinkolo", yhden naisen mokki, jossa ei ollut muuta kuin sanky. Ei siis mitaan sahkoja tai muuta. Vaan mitapa sita moisilla ylellisyyksilla tekisikaan. Huussi loytyi parinkymmenen metrin paasta, samoin yllattavan hyva suihku (=vesiletku ammeen ylapuolella, mutta hei, siita tuli kuumaa vetta!)

 

USA-guffey-m%C3%B6kki-normal.jpg

Olin suunnannut matkani Guffeyn kylaan USAn itsenaisyyspaivaksi (4.7.), silla tuolloin siella piti olla Kanojenlennatyskilpailu. Vaan ei ollut. Eika ole ollut enaa pariin vuoteen, vaikka Guffeyn kotisivuillakin kilpailulla viela hehkutetaan.

- Jarjestin kilpailua 36 vuoden ajan, sitten en enaa viitsinyt. Kun piti koota talkoovakea, niin alkoivat jo kummasti kaverit harveta ymparilta, Bill totesi kuivasti.

Mutta mitapa yksista kanoista, hauskaa oli muutenkin. Itsenaisyyspaivana Guffeyssa oli kirpputoreja ja myyjaisia, laheisen "susihoitolan" mies toi naytille koirasusia ja kertoi toiminnasta; hanella on hoidossa seka vankeudessa kasvaneita susia etta huonosti kohdeltuja koirasusia. Bill kokkasi kaikille sapuskaa ja illalla han ja kaverikoori innostuivat viela musisoimaan autotallin edessa. Kolme kitaraa, huuliharppu ja mandoliini = komealta kuulosti!

 

usa-guffey-soitannot-normal.jpg

Kun lahdin jatkamaan matkaa seuraavana aamuna, metsan takaa kuului valtaisaa koirien haukuntaa - ja susien ulvontaa!

Reitti Guffeyyn oli pelkkaa ylamakea, ja niin oli viela senkin jalkeen - itse asiassa kolme paivaa on ollut pelkkaa nousua. Eilinen paiva oli sitten se kaikkein pahin: Hoosier Passin ylitys, eli kiipeaminen noin 3800 metrin korkeuteen. Laheisilla vuorilla nakyi jo lumilaikkuja...

Eihan siina muuten niin mitaan, ylamaki oli kuitenkin aika hitaasti nousevaa, mutta kun korkea ilmanala alkoi jo tuntua keuhkoissakin. En jaksanut polkea, piti taluttaa pyoraa, ja joka viiden metrin valein piti pysahtya huokumaan...

Kun vihdoin ja viimein paasin huipulle, en hetkeen tehnyt yhtaan  mitaan. Muuta kuin hengitin.

 

USA-hoosier-pass-normal.jpg

Kyseinen huippu oli taman reissun korkein kohta. Lisaksi se on koko mantereen vedenjakaja. Sen itapuolelle satavat vedet laskevat Atlanttiin, ja lansipuolelle satavat Tyyneen valtamereen.

Vaan melkoinen oli kylla alamakikin tuon nousun jalkeen. Siina jarrupalat taas karysivat.

Alamaen ansiosta olin Breckenridgen kaupungissa ennen kuin huomasinkaan. Kyseessa on laskettelukeskus, missa on kylla tohinaa kesallakin. Vakea parveili kadut taynna, silla useimmilla oli pitka viikonloppu itsenaisyyspaivan ansiosta. Olin jo pyorailemassa pois koko kaupungista, kun yhtakkia huomasin valtavan plakaatin pellolla: Rodeo! Tana iltana!

Voi jeeveli - eihan sita voinut ohittaa! Tein U-kaannoksen ja pyorailin pikavauhtia takaisin kylaan toivoen hartaasti, etta jostain loytaisin viela majapaikan. No loysinhan mina, ja ei muuta kuin illalla rodeoon!

JIIHAA! Sen verran mukavaa oli, etta tana iltana menen uudestaan! Toisin sanoen rodeon takia jain Brecenridgeen viela toiseksikin paivaksi.