Nyt on Kaskadien vuoristo jo takanapain, edessa odottaa Tyynenmeren rannikko ja sita ennen epailematta viela pari inhottavaa nyppylaa noustavaksi... Eugenen kaupunki on sopiva paikka henkaista hetki tassa valilla.

Oli melkoinen muutos syoksya vuoristosta alas lahestulkoon sademetsamaisiin oloihin. Kun hetki sitten ymparilla oli kuivaa pensaikkoa ja katajia ja sen jalkeen laavakivikkoa MacKenzie-vuorella, nyt maisema on niin vihreanrehevaa, ettei uskoiskikaan: jattimaisia mantyja, puolen metrin mittaisten naavatupsujen peittamia oksia, muratin peitossa olevia puita, saniaisia... ja ilmakin tuntuu huomattavasti kosteammalta.

Ja yot ovat taas taynna siritysta ja muuta viritysta.

Tamahan on kuin Virginiassa!

Pyorailijoita ei enaa hirveasti nay: kesa alkaa olla jo takanapain. - Sina taidat olla niita jalkijoukkoja, eras kuppilan tati totesikin minulle.

Nainpahan se on. Uskomatonta miten akkia kesa on hurahtanut. Kun vasta asken ihastelin omenankukkia Virginiassa, nyt saan poimia jo omenia syotavaksi Oregonissa.

Eugene on isohko, noin 130 000 asukkaan kaupunki. En yleensa valittaisi  nain isoista pitajista, mutta toisaalta, onpahan se vaihtelua. - Varmasti tykkaat Eugenesta, se on sellainen aika liberaali kaupunki, kertoi eras vanha pyorailijaseta minulle MacKenzie-vuoren paalla. En tieda oikein mita han liberaalilla varsinaisesti tarkoitti, mutta ainakin taalla nayttaa olevan melkoinen maara kaikennakoisia reppureissaajia. Osa heista oli eilen valloittanut kokonaisen kadunpatkan.

Mustangilla ja minulla on matkaa viela ehka viikon verran, ennen kuin ollaan Astoriassa. Aikaa on ruhtinaallisesti, joten en aio pitaa kiiretta. Reitti kulkee ensin rannikolle ja lahtee sitten rannikkoviivaa myotaillen pohjoiseen Astoriaan. Se on mukavaa, nakeepahan rannikkoseutuakin. Ja ehka paasee jopa uimaan!