No huh huh. Kylla tama jo kuntolomasta kay: joka paiva tulee kaveltya ainakin kymmenen kilometria, vaikka metroakin kylla kaytan. Nyt kun olen sen systeemin oppinut.

Tanaan oli ohjelmassa kulttuuria ja urheilua: ensin muutama tunti kiertelya Metropolitan-museossa, jonka jalkeen olikin aika taidekyllainen olo. Sen jalkeen hurahti melkoinen tovi pyorakaupassa, mutta hei: nyt on sykkeli ostettu!

Aikaa meni sen takia, kun ensin piti loytaa sopivan kokoinen pyora, ja sitten siihen piti rakentaa telineet pyoralaukuille ja vaikka sun mille. Tama oli nyt kolmas kerta kun vierailin ko. kaupassa, ensin olivat hommanneet varastostaan minulle liian pienen pyoran.

Taytyy sanoa, etta minua palvellut miesmyyja kylla ottautui asiaan. Marssittiin naapurikauppoihinkin etsimaan sopivia telinevermeita, kun ei omasta takaa ollut. Mutta vahan huvitti se, etta kun joka kerran kaupassa on ollut eri myyja minua palvelemassa, ja nailla myyjilla kaikilla erilainen nakemys siita, millainen pyora olisi minule sopivin...niin vahan arpomiselta alkoi homma jo lopulta tuntua.

Mutta paa-asia on, etta pyora on nyt odottelemassa kaupassa lahdon hetkea. Huomenna raijaan itseni ja rinkkani sinne, heitan tavarat pyoran paalle ja surautan matkaan. Pitkallisen pohtimisen jalkeen aloitan lauttamatkalla, eli Manhattanin etelapaasta otan lautan New Jerseyn puolelle. Lauttamatka kestaa noin 45 minuuttia. Sielta sitten pitaisi paasta napparasti eteenpain.

Yritan kirjoittaa aina kun koneen aareen paasen. Mika ei valttamatta ole enaa joka paiva. Mutta paa-asiahan tassa onkin pyoraily eika kirjoittaminen... :)