Kuka muistaa viela vanhan tv-sarjan Virginialainen? No taytyy tunnustaa, etta en mina ainakaan... Mutta tuli vain mieleen, kun nyt Richmondissa, Virginiassa olen.

Tama alkaa jo vahan olla Etelaa. Saastakin sen huomaa: lamminta ja kosteaa. Ihastuttavia puutaloja isoine kuisteineen, ja totta kai jokaisella kuistilla ainakin yksi keinutuoli! Yksi taman retken paamaarista ois kylla paasta moiselle kuistille ja keinutuoliin kiikkumaan vahaksi aikaa!

Richmondiin tulin junalla, kuten nyt pyoraretkeilijalle sopiikin... Meinasi vahan juna-asemalla tulla tenkkapoo, kun purin pyorasta polkimia pois. Oli niin tiukassa mutteri - tai sitten vaansin sita vaaraan suuntaan - etta muutama arrapaa taisi paasta, ja hikoilin kuin pieni sika. Piti pyytaa paria herrasmiesta apuun ,jotka sitten vaansivat polkimet pois paikoiltaan.

Muutenkin tuossa pyoran ja muiden tavaroiden purkamis-pakkaamisprosessissa meinasi menna hermot.

Itse junamatka oli ihan mukava - Amtrakin junissa on valjat oltavat - mutta maisemat olivat yhta samanlaista pusikkoa kuin Suomessakin alkukesasta.

Koska rautatieasemalla ei ollut karttoja (!!!), niin huomattuan tilataksin iskin pyoran sen kyytiin ja ratsastin silla hotellille. Kuski oli tullut Bangladeshista kolme vuotta sitten, radio pauhasi intialaista pop-musiikkia.

- Minulla on kolme tytarta, vanhin menee opiskelemaaan Philadelphian yliopistoon taloustieteita. Tytarten takia tanne muutettiinkin. Mutta varmaan menen viela Bangladeshiin takaisin myohemmmin, minulla on siella paljon omaisuutta, kertoili mies.

Pakko olla, oli niin hieno ja iso taksi. Mies oli ollut kotimaassaan insinoori, mutta taalla ei jostain syysta niita hommia tee.

Han vahan naureskeli meidan yhteiselle hirmuiselle pyoranpakkausprojektlle, etta saatiin menopeli taksiin. Mutta eipahan tarvinnut tuntemattomia teita taas harhailla reilua kymmenta kilometria tihkusateessa.

Huomenna on taas paiva uus. Luultavasti suuntaan kohti Williamsburgia, minne lienee noin 70 kilometria. Sielta lahistolta kun alkaa se Trans American pyorailyreitti ihan virallisesti. Kartat jo kuumottaa pyoralaukun taskussa.

Helpottaa ajatella, ettei enaa tarvitse (toivottavasti) pyorailla niita hirmuisia kaupunkien ja esikaupunkien mottoritiesokkeloita.

Taisin saada niista jo trauman.

 

Virginialaiset hallitsevat tyylin. Esimerkiksi Williamsburgissa tuli vastaan vähän paremmissa asuissa olevia asukkaita...