Kun olin Kentuckyssa, ihmettelin miten siella on niin hirmuinen maara kukkoja: kieuantaa kuului joka talon nurkalta. Sitten kuulin, etta siella jarjestetaan viela - salaa, tietenkin - kukkotappeluja.

Kun saavuin Oregoniin, huomasin etta samanlainen kieunta kay taallakin, aika monessa paikassa. Ja paikallislehdesta (mistas muualtakaan!) luin, etta joo-o, kylla kukkotappeluja jarjestetaan taallakin. Salaa, tietenkin. Kun kyse on laittomasta puuhastelusta.

Itse asiassa paikallisen aviisin yksi paauutisia oli, etta Romanian entinen prinsessa, joka asuu nykyaan Oregonissa, on sotkeentunut kukkotappeluihin ja ollut niita jarjestamassa. Eli kyseessa on ihan high-society-puuhastelu...

Ja muita elaimellisia uutisia: peuroja ei ole nakynyt enaa aikoihin. Ihan tuli jo ikava niita. Sen sijaan tien vierustalla, kuolleena, makasi kojootti. Jonka hanta oli katkaistu ja viety. Ilmeisesti joku  halusi hattuunsa "kivan" koristuksen...

Metsat ja vainiot ovat hiljentyneet lintujen laulusta, syksyn saapumisen kylla huomaa.

Ja huomaa sen siitakin, etta pyorailijoiden maara on vahentynyt. Taidan olla yksi taman TransAmerican reitin viimeisista mohikaaneista, kausi alkaa olla jo niin lopussa. Mutta sen sijaan rannikkoreittia ajavia pyorailijoita on tullut vastaan useita. Eli he ovat lahteneet yleensa Seattlesta ja pyorailevat Tyynenmeren rannikkoa myoten alas San Diegoon.

- Tama on juuri passelein aika sille pyoraretkelle, silla pahimmat sateet ovat jo ohi, kertoi eras vastaantullut pyoramies.

 

Maisemat olisivat hukaisevat - hiekkarantoja ja kiemurtelevaa rantaviivaa - jos saa olisi vahan parempi. Mutta eilen tanne jymahti joku onneton matalapaine: pilvea ja sumua riittaa niin, ettei tahdo eteensa nahda. Paikallisten mukaan saassa pitaisi kuitenkin huomenissa tapahtua muutos parempaan.

Sita odotellessa.