Tanaan oli lyhyt  ja vahan laiska paiva. Paatin jo etukateen, etta pyorailen vain noin 40 kilometria, etta paasen pikkukaupunkiin ja sen motelliin yoksi. Siita on sitten hyva seuraavana paivana jatkaa vahan pitempi patka eteenpain, eli noin 80-90 kilometria inhottavine ylamakineen. Koko tuolla matkalla ei juuri ole majoitus- tai ruokapaikkoja.

Lyhyissa paivissa on se ongelma, etta ne laiskottavat. Jos etukateen jo tietaa, etta okei, tanaan pyoraillaan sata kilometria, sita on jo heti aamusta virkea ja arhakka. Mutta kun matkaa on vajaa puolet tuosta...voi etta se laiskottaa. Ee jaksais, ee.

Olosuhteissa sinansa ei ollut mitaan vikaa: kaunis ilma, minimaalinen vastatuuli, Colorado-joki virtasi laiskasti vieressa, perhokalastajat tayttivat rannat. Komeita vuoria ja kanjoneita maisemana, ja taukopaikalla maaorava tui tekemaan tuttavuutta pyoran kanssa.

Poljin siina vahan tylsistyneena ja sisaisesti haukotellen eteenpain, kun yhtakkia huomasin tien vastakkaisella puolella jotain vahan oudompaa: siina kulki mies taluttaen vuohta. Molemmilla oli reput selassaan...

 

Pitihan se jarruttaa ja menna tekemaan tuttavuutta. Mies oli Steve ja vuohi oli LeeRoy. Ja he olivat kavelemassa USAn halki, Seattlesta New Yorkiin.

Kaksikko oli - kuten minakin - reissunsa puolivalissa. Mutta siina kun mina olen pyoraillyt kaksi kuukautta, he ovat oleet tien paalla kaksi vuotta!

- Ja toinen kaksi vuotta viela kuluu, ennen kuin ollaan perlla, Steve tuumasi.

Mina ihmettelemaan, etta no miten han nyt vuohen kanssa oli matkaan lahtenyt.

- En ole ennen ollut vuohien kanssa missaan tekemisissa. Mutta netista luin, etta vuohi on yksi parhaista elaimista kantamaan tavaroita. Joten...

LeeRoy kaytti tauon hyvakseen ja nyhti suuhunsa ruohoa. Toden totta, silla tosiaan oli pienet pakkaukset selassaan.

- Vuohen ruoasta minun ei tarvitse juuri huolehtia, se kylla loytaa syomisensa, Steve nauroi.

Ihan huvin vuoksi ja urheilun kannalta he eivat ole matkaan lahteneet, vaan kysesssa on rahankerays. Steve keraa kavelemalla lahjoituksia nairobilaiselle orpokodille.

Aika vaikuttavaa. Tama tapaaminen sai oman reissuni tuntumaan minimaaliselta pikamatkalta...

Steve tuskin pahastuu, jos panen tahan hanen blogisivunsa osoitteen: needle2square.blogspot.com. Taytyypa seurata jatkossakin miehen ja vuohen matkantekoa.