Vapaapaiva: ah! Se on yleensa syomista, nukkumista ja yleista vetelehtimista. Pyykin pesua ja pyoran huoltoa. Telkkarin katsomista, jos sellainen on lahistolla. Vapaapaivia pidetaan silloin kun silta tuntuu, mutta yleensa kerran viikossa, tai ainakin kerran puoessatoista viikossa.

Vapaapaivana halutaan vahan luksusta elamaan. Silloin etsiydytaan kohtuumukavaan hotelliin tai motelliin, silla leirinta-alueistakin tarvitsee valilla lomaa.

Baker City on hyva paikka vapaapaivalle. Motelli on halpa, hyva ja keskustassa. Kaupunki on sen verran iso, etta sielta loytyy itsepalvelupesula, pyoraliike ja sopiva maara ravintoloita, kahviloita, kirjakauppoja ja kirpputoreja.

Tanaan vein heti aamupaivasta pyoran huoltoon. Eturengas oli jo niin kulunut, etta siihen oli tullut kerrassaan merkillinen mutka. Pyoraliikkeen "poeka" arveli, etta vaihtamalla asia paranee. No nain tehtiin. Uusi rengas ei ollut ihan niin laadukas kuin entinen, mutta poeka tuumasi, etta varmemmin silla paasee perille kuin silla entisella.

Sitten vetelehdin puoli paivaa aivan ihastuttavassa kahvilassa. Kun on puolentoista viikon ajan joutunut tyytymaan pikkukylien huoltoasemakuppiloihin tai karuihin saluunoihin seka niiden ruokatarjontaan (=erilaisia hampurilaisia ranskalaisilla), sita arvostaa kummasti  ihan oikeaa kahvilaa; sellaista missa on nojatuolit, missa kaikuu vanha jazz ja missa saa kahvin lisaksi totaalisen herkullisia vuohenjuustovoileipia...

Olisin voinut jaada sinne asumaan.

Melkein jainkin.

Mutta sitten piti taas terhistaytya: huomista varten piti hankkia tarpeeksi juomista ja syomista. Kirjakaupasta lahti mukaan kaytetty kirja kahdella dollarilla. Ostelen lukemista aina sielta mista loydan, ja luetut kirjat jatan yleensa lojumaan jonnekin yleiselle paikalle, seuraavan lukijan poimittavaksi.

Taman reissun alussa kuvittelin, etta vapaapaivana sita tulee vierailtua kaikissa mahdollisissa kulttuurielamyksissa ja museoissa. Ja pah. Ei sita jaksa. Vapaapaivana haluaa vain levata ja laittaa aivotkin narikkaan.

Tana iltana taytyy kuitenkin vahan suunnitella huomista reittia. Se nayttaa aika vaativalta: kaksi tai kolme korkeaa vuorensolaa ylitettavana. Ja saa on ihan yhta kuuma kuin aiemminkin. Majoitusvaihtoehdot ovat aika rajalliset: sopivan paivamatkan eli noin 80 kilometrin paassa on pieni kylapahanen, jonka ainoan kaupan takapihalle saa kuulemma pistaa teltan pystyyn. Jos jaksaisin sitkuttaa siita viela 30 kilometria eteenpain, loytyisi isompi kyla, missa on leirintalue ja motelleja. Mutta en usko, etta jaksan.

En viitsi asiaa kuitenkaan viela murehtia. Tana iltana heittaydyn sohvaperunaksi ja kanavasurffailijaksi. USAn telkkariohjelmatarjonta kasittaa suurimmaksi osaksi vanhoja hyvia komedioita (Frazier, Kaikki rakastavat Raymondia, Seinfeldt, Tyttokullat) tai sitten kaameita tositv-draamoja (hauskin on se, missa kilpailijat laitetaan alasti viidakkoon, ja siella saavat sitten selviytya miten parhaiten taitavat - siis tama on ihan totta!). Lisaksi on tietysti uutisia ja tosielaman oikeussalidraamojen seurantaa - tana aamuna oikeussalissa kasiteltiin sita, oliko teini-ikainen poika tappanut isansa (vai isapuolensa) kanssa oman velipuolensa. Etta tammosta.

Nailla evailla sita passaakin lahtea sitten seuraavana aamuna jatkamaan eteenpain.