Kolme cowboyta ratsastaa. Kansasissa. (Huom: ne ovat patsaita)

 

...ei vetta eika rantaakaan. Olen siis Kansasissa, missa on aavaa preeriaa, vehnapeltoja - ja aina valilla muutama pikku kaupunki.

No taytyy tunnustaa etta kokemukset Kansasista ovat viela aika vahaiset: olen nyt noin 15 kilometria Kansasin puolella, Missourista tullessa. Mutta kylla sen huomasi, etta maasto tasaantui. Ja viela tasaisemmaksi pitaisi kuulemma muuttua.

Luultavasti myos kuumemmaksi, vaikka jo eilen meinasi tukka paahan karventya, kun aurinko porasi reikaa pyorailykyparaan. Tien vieressa oli mullikkalaumoja, ja mullikat sentaan paasivat useimmiten johonkin pieneen lampeen vilvoittelemaan, oli aika lahella etten hypannyt sekaan.

Olen Pittsburgin kaupungissa, taalla on noin 20 000 asukasta. Tuntuu isommalta kaupungilta kuin onkaan, silla tiet ovat leveat ja kaupunkia riittaa laveasti joka suuntaan. Pidan hyvin ansaittua vapaapaivaa: ohjelmassa on muutamat nokoset motellissa, lukemista ja syomista. Sanoisin, etta taydellinen paiva.

Huomenna jatkan matkaa lanteen, luulen etta aikataulurutiineja pitaa vahan aikaistaa: parempi lahtea jo ennen kukonlaulua, viileammalla ilmalla, etta ehtii perille ennen kuin pahin paahde alkaa.

Eras pyorailija kertoi, kuinka viime kesa oli kuulemma ollut taalla aivan ennatyksellisen lammin. Pyorailijoille se oli ollut tosi tukalaa: iltapaivalla eivat olleet enaa karsineet peffaansa asettaa satulaan, kun kary alkoi tuntua... Eli tuolloinkin oli ollut pakko lahtea pyorailemaan jo joskus aamyosta,.Onneksi nyt ei ihan noin ennatyksellisia lampotiloja hatyytella.

Nyt ei pitaisi makia eika kukkuloita juuri olla ennen kuin saavun Kalliovuorille. Ja siihen menee viela aikaa.