Niin ne osavaltiot vain vaihtuu, pikku hiljaa. Nyt poljen Wyomingin maisemissa. Mitahan tasta paikasta osaisi oikein sanoa: minkaanlaista mielikuvaa ei ollut ennestaan, ja parin paivan kokemuksen jalkeen voin vain todeta, etta ainakin tilaa taalla riittaa. Autiomaata, pienia peuralaumoja, preeriakoiria. Tuulta.

Tuuli tuntuu jotenkin mystisesti vaihtavan aina suuntaa paivan aikana, niin etta iltapaivasta aina tuulee vastaan. Kohtuullisen navakasti. Myos yolla oli ihan hirvittavan tuuli, nurkkapielet natisivat ja vonkuivat. Sitten koko yon nainkin unta, etta olin lentamassa tuulen mukana Korpelan ylapuolella... ja pystyin lentamaan viela tuvassakin.

Nyt kylla vahan jo vasyttaa tama sitkuttaminen. Tanaan pyoralin perati 30 kilometria, sitten siirryin suosiolla motelliin jo aamupaivasta, ja otin saman tien kahden tunnin nokoset. En tieda mika se niin vetelaksi saa, vaiko vain yleinen rasitus. Loppupaivasta en tee muuta kuin syon ja nukun ja kirjoitan tata blogia kirjastossa. Jaa niin, vaan oishan taalla paikallinen rodeokin... :) Se on nyt harrastelijioden rodeo, ei ammattilaisten kuten aikaisempi. Pitaisikohan kayda, nin voisi tehda vertailevaa tutkimusta!

Maaoravaa kiinnosti pyora ihan suunnattomasti.