Ukkosta, hurjia sadekuuroja, valilla aurinkoista... onneksi en ole pyorailemassa tanaan. Toiset ovat olleet, kuten skotlantilainen Sarah, joka saapui tahan samaan retkeilymajaan tanaan. Oli kuin uitettu koira... Sarah on aloittanut pyorailynsa Washington DC:sta, ja aikoo hankin pyorailla maan halki.

Tanaan kun on muun lorvailun ohessa ehtinyt pyoria netissakin, on huomannut miten valtava maara ihmisilla on blogeja. Ja varsinkin nailla USA:n halki pyorailijoilla. Jokaisella omansa! Ja he paivittavat omiaan melkein joka paiva! Eihan siina ehdi pyoraillakaan valissa...

Muutamia on ollut hauska seurata. Kuten sita, paaseeko Jasmine koirineen matkaan ollenkaan New Yorkista. Hanen piti lahtea jo kolmisen viikkoa sitten, mutta sitten tuli sairastelua ja koira kieltaytyi menemasta sille ostettuun perakarryyn...

Martinilta, eraalta pyorailijalta, kuulin toisesta koiran kanssa matkaavasta naisesta. Han oli loytanyt ihastuttavan koiranpennun tielta, eika tietenkaan voinut jattaa sita sinne.. Niinpa koira mukaan. Nainen osti koiralle trailerin eli eraanlaisen perakarryn, ja eikun vaan matka jatkui. Mutta koira oli labradorinnoutaja ja kasvoi kovaa vauhtia matkan aikana...

- Blogissa olevista kuvista naki hyvin, kuinka koira kasvoi isommaksi ja isommaksi, eika enaa oikein mahtunut traileriin... Mitahan olisi tapahtunut, jos se olisi ollut jokin mastiffi! nauroi Martin.

Jokaisella on myos oma syynsa lahtea pyoramatkalle. Jasminella se on uuden, terveemman elaman aloittaminen ja laihduttaminen. Eraalla toisella on ollut avioero-, raha- ja terveysongelmia, ja han on paattanyt katkaista ongelmakierteen lahtemalla pyorailemaan Amerikan halki! Lisaksi han aikoo hankkia itselleen uuden tyopaikan pyorareittinsa varrelta!!! Useimmille tama lienee kuitenkin vain haaste muiden joukossa.

Minulle tama on  katkos normaaliin arkiseen puurtamiseen, ja tavallaan myos nayttamisen paikka itselle: etta ennen kuin laiskistun, laskistyn ja tylsistyn liikaa, pitaa viela yksi kunnon pyoraretki tehda.

Toivottavasti siita myos tulee totta: vahan skeptinen olen valilla, silla kauas on pitka matka. Eniten pelottaa, etta oikea polvi ei kesta. Se on aiemmilla pitkilla pyoramatkoilla joskus vahan oireillut.  Yritin kylla voimistaa sita ennen tata matkaa, mutta fakta on, etta jos polveen alkaa koskea, niin matkanteko loppuu siihen.

Mutta en nyt viela ole antamassa periksi: niin kauan pyorailen kuin vain suinkin pystyn!