Mika on tiella ja nayttaa littanalta teraslautaselta? No rekan alle jaanyt vyotiainen tietenkin.

Siina paallimmaiset elaintieteelliset havainnot Missourista. Maantieteellisista havainnoista kerrottakoon, etta Missouri on tahan asti olllut pelkkaa makea. Taalla on joku Ozark-vuoristoalue, josta en ollut ikina ennen kuullutkaan mitaan, mutta taman matkan jalkeen muistan sen kylla.  Riittaa nimittain kiivettavaa.

Varsinkin eilinen paiva oli ihan kaamea. Ylamakea, ylamakea, sen jalkeen mutka, jonka jalkeen tuli ylamakea. Oli kylla alamakiakin, ja joskus  ne upposivat melkein kohtisuoraan maan sisaan niin, etta ihan jarruttamatta ei uskaltanut niita ajaa.

Lisaksi oli niin kuuma (varmasti yli 35 astetta) etta meinasin sulaa asvalttiin. Ihmettelin jossain vaiheessa etta sataako taalla, kun kasivarrelle tuli pisaroita. No ei, kun ne olivat otsalta tippuneita hikipisaroita. Kylla meinasi usko loppua jo iltapaivasta.

Neljalta iltapaivalla olin viimein Eminencen pienessa kylassa, kaarsin hevoseni kahvilan eteen ja join tynnyrillisen vetta ja toisen cokista. Puoli tuntia kului, etta elvyin. Ja turha kuvitellakaan etta olisin mennyt jollekin leirinta-alueelle: ei ollut enaa voimia eika halua pystyttaa telttaa, joka olisi kuitenkin kuin sauna. Voisi heittaa vetta teltan kattoon ja taatusti sihahdus kuuluisi.

Ei, menin suorinta tieta lahimpaan majataloon, maksoi mita maksoi. No maksoihan se, mutta joskus ilmastointi ja hyva suihku ovat sen vaarteja.

 

Nyt Missourin makien pitaisi vahan rauhoittua, itse asiassa tamakin paiva oli jo ihan kohtuullinen. Mutta kylla mina odotan niita seuraavan osavaltion eli Kansasin lakeuksia.

Tuntuu etta Kansasia pidetaan vahan sellaisena takapajulana, ainakin elokuvissa: aina kun halutaan korostaa paahenkilon maalaisuutta tai yksinkertaisuutta, sanotaan hanen olevan Kansasista... Minulle Kansas on kuin Luvattu maa: ei enaa makia, pelkkaa tasaisuutta silmankantamattomiin... Sen kun vain antaa pyoran menna eteenpain.

- Kartassakaan ei ole Kansasin kohdalla korkeuskayria, kun se olisi pelkkaa suoraa viivaa, nauroi sveitsilainen pyorailija Kristof eilen, kun puhuimme naita makiasioita.

Trans-Amerikan Trailiin kun kuuluu 12 karttaa (olen kartassa nro 9), jotka ovat todella hyvia, ja joissa on tietysti myos korkeusprofiilit kustakin alueesta.

Kristof oli hauska veikko: han ajoi kolmipyoraisella, sellaisella jossa ollaan puolimakaavassa asennossa - ja hyvin kulki. Kris oli tullut Euroopasta Amerikkaan rahtilaivalla, ja aikaa taalla pyorailyyn on viisi kuukautta. Han osaa ottaa rennosti. Joskus vahan liiankin rennosti: ihan hirvittaa, miten han tahtoo pysahtya pyorallaan ajotielle, ei siis mitenkaan reunaan, luottaen siihen etta kylla ne autot kiertavat...

Maisemat Missourissa ovat melkein kuin Suomessa. Manty- ja lehtimetsia, valissa jokia, lupiinit kukkivat tienpenkalla... linnuilla on taalla erilainen laulukirja, mutta muuten tuntuu kuin ajelisin Niiniveden rannalla tai jossain Lastukosken ja Palonurmen valilla.