Sateinen aamu Damascuksen kylassa. Teltta markana kasaan ja pyoran tarakalle. Pyorailijaryhma oli jo aamiaisella, ja kun tarpeeksi kauan norkoilin nalkaisen nakoisena ymparilla, heltisi minullekin ruokaa: pannukakkuja mansikkahillolla ja pekonia. Kun viela ostin kahvia lahikuppilasta, oli paiva valmis alkamaan.

No. Huomasin ennen lahtoa etta eturengas on vahan vajunut, eli naytti silta etta sisuskumi vuotaa. Pyorakorjaamo oli 20 metrin paassa, menin siis sinne ja kumi vaihdettiin. Matkaan tihkusateeseen. Kun olin pyoraillyt makisessa maastossa sateessa noin 20 kilometria, huomasin etta ei voi olla totta: etupyora on ihan littana! Ei muuta kuin kurvasin tien viereen ruohikolle kumin vaihtoon. Sateessa, luonnollisesti.

No. Vaihto-operaatio sujui hyvin. Pian olin valmis jatkamaan. Olin polkenut parikymmenta minuuttia ja olin jo paassyt seuraavaan pikku kylaan, kun etupyora alkaa taas vemputtaa. Siis ei voi enaa tapahtua tallaista - kumi on taas tyhja!

Nyt sita ei auttanut enaa vaihtaa, silla oli selvaa etta ongelma oli siina paallyskumissa. Siina taytyi olla reika, vaikka seka mina etta korjaamon mies emme mitaan vikaa huomanneet.

Nyt ainoa ongelma oli paasta takaisin 20 mailin paahan Damascukseen, missa puorakorjaamoita on 13 tusinassa. Lahella oli kauppa, ei muuta kuin kysymaan kaupan tadilta, etta apua apua, tietaako han ketaan joka menisi Damascukseen... Ei tiennyt. Mutta eras kiltti mies kuuli ongelmani, hanella oli lava-auto kaupan pihassa ja han lahti kuskaamaan minua takaisinpain! Oikea enkeli!

No maksoinhan mina siita kyydista tietenkin, mutta silti.

USA-damaskos-normal.jpg

Vain 3712 mailia enää perille Astoriaan...

 

Joten nyt olen takaisin Damascuksessa, pyorakorjaamon kilttiasuinen, ensimmaisen polven skottikorjaaja vaihtoi paallyskumin, ja  nyt pitaisi kaiken olla kunnossa. MUTTA: ajatus siita etta lahtisin taas tuohon tihkusateeseen polkemaan sita SAMAA tieta oli niin etova, etta menin takaisin partiopoikien camping-alueelle, iskin maran teltan uudestaan pystyyn ja paatin, etta no ok: nautitaan nyt sitten naista vaeltajien Trail-festareista koko rahan edesta! Camping-alueen reunan ravintolasta kuuluikin jo lupaava musiikki...

Tie kutsuu uudelleen vasta huomenna. Toivottavasti vahan kuivemmissa merkeissa.